Yo quiero estar contigo, vivir contigo

Selvästi työssäoppiminen painaa liikaa harteillani kun en viitsi istahtaa koneelle edes hetkeksi kirjaamaan. Täksi viikonlopuksi pääsimme rauhoittumaan metsän uumeniin kun lähdettiin perjantai-iltana kohti Pudasjärveä. Valitettavasti olen niin väsynyt etten jaksa kummoisempaa tekstiä kirjoittaa, onneksi kuvat puhuvat puolestain! Löydettiin muutama uusi lenkkipolku jota pitkin pääsimme mitä kivempiin maisemiin. Lauantaina puuhailtiin kapulan kanssa sisällä, Tuisku oli pätevä ja toi kapulaa ihan omatoimisesti suoraan sivulle <3 Yhden kerran tiputti selkäni takana mutta nosti heti ja toi sivulle. Pari kertaa tuli hieman liian eteen mutten alkanut korjaamaan kun fiilis oli tosi kiva.

Kännykkäkuvat on laadukkaita! Suurimmassa osassa kuvista Lissu menee omia polkujaan mutta sain minä sen muutamaan kuvaan kun sattui olemaan hihnassa rauhottumassa... Välillä tuntui siltä että neiti meinasi juosta itsensä hengiltä.

... Is a dog

Hmh, ja juuri näin sopivasti tokoilun alkaessa kukoistaa Tuisku aloitti juoksut. Tai no, vielä ei ole tippoja näkynyt asunnossa mutta koira on alkanut olla lenkillä aika perässä vedättävä (koko ajan nuuhnuuh) ja töistä tullessani Lissu oli koko ajan kiinni Tuiskun takapuolessa. Joten epäilys on hyvin suuri. Sinänsä tämähän on ihan mahtava uutinen, saadaan syksy vapaaksi juoksuista! Ei tarvi pelätä jääkö kokeet välistä niiden takia.

Tämä jää nyt lyhyeksi postaukseksi kun halusin muutaman kuvan julkaista. Huomenna aamusta lähtö kohti Iin RN:lyä, menen esittämään kaverin labbiksen. Ja ainiin, täytynee hehkuttaa meidän hienoa kapulatreeniä eiliseltä! Ollaan taas ottamassa askelta edemmäs, Tuisku oli hirrmuiloinen kapulasta ja tarjosi jopa itse sivulle tuomista josta saikin ihan supermahtavat kehut.

Ja mitä otsikkoon tulee, uusi kansikuvani:

Ryhmätreeneissä - finally!

Näyttelyn jälkeen ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, edelleen tappavan kuumat kelit jatkuu ja alkaa jo käydä sääliksi koiria kun ei voi heittää pitkiä lenkkejä. Yhtenä iltana oli kuitenkin sen verran viileä että päästiin kävelemään vähän kauemmas kotoa pururadalle, jossa koirilla oli hyvä juosta irti. Pidin molempia irti yksitellen, Lissu köpötteli rauhallista tahtia ja pysyi tiellä, mutta Tuiskulla oli selvästi hirveä vapauden huuma kun neiti juoksi tuhatta ja sataa puskissa, ojissa, pienessä purossa ja metsäryteikössä, tiellä kävi käppäilemässä vain luokse tullessaan. :D Pörröä voi nykyään luottavaisin mielin pitääkkin irti, kun tulee jokaisesta käskystä luokse. Loppumatkasta yhdessä vaiheessa Tuisku pyöri ensin ympärilläni ja lähti uudelle kierrokselle puskaan. Pienen matkan päässä näin jäniksen sujahtavan vauhtiin suoraan Tuiskun menosuunnassa, mutta ihme kyllä pörrö ei edes huomannut sitä (onneksi). Täälläpäin Oulua täytyy kyllä olla tosi tarkkana koiran juostessa vapaana, sillä sitikaneja löytyy nykyisin ihan järettömän paljon..

Tänään koulun jälkeen (ainiin, se pirun koulu alkoi...) suunnattiin Tuiskun kanssa uimahallin viereen ryhmätreeneihin! FBn kautta löytyy paljon innokkaita treenaajia, ja pakkohan sitä on itseä jossain vaiheessa ottaa niskasta kiinni ja raahautua treenaamaan paikkista häiriössä. Paikalle tultaessa Tuisku oli ihan "jee leikkikavereita" -fiiliksissä mutta hyvin äkkiä ymmärsi että jaha nyt treenataan.

Otettiin ensin kaukoja, tahti oli hieman hidas ja yksi tuplakäsky istumiseen, tietenkin kuumuus verottaa.

Sitten paikkamakuuta, ensin hieman sivuummalla muista koirista - ei ongelmaa, makasi rauhallisesti kontaktissa, välillä vilkaisi toisiin koiriin mutta pysyi rauhallisena. Seuraavana mentiin riviin, oltiin toisessa päässä joten vain yksi koira oli vieressä. Mä ihan äimistyin että näinkin pitkän tauon jälkeen koira makaa täysin rauhallisena välittämättä yhtään muista koirista. Ympärillä oli paljon häiriötä, ihan vieressä yksi koira hyppäsi omistajan syliin ja ei mitään vaikutusta Tuiskuun, ainoastaan katsoi hieman ihmetellen. Sain ihan vapaasti pyöriä ympärillä kauempanakin, käydä puun takana piilossa muutama sekunti. Yhden kerran se nousi, mutta syynä oli vain kutiava tassu (ilmeisesti joku kuusen neulanen..), muuten oon ihan superhyperylpeä tuosta koirasta <3 Se on varma!

Yksi pätkä seuruuta pysähdyksillä ja täykkärillä, seurasi innokkaasti ja tosi tiiviisti kuitenkaan painamatta. Edelleen hehkutan tätä Tuuterin seuruuta, siitä on tullut ihan mahtava!

Jääviä. Maahanmeno ihan nappisuoritus, seuruu erinomaista ja maahanmeno supernopea. Pysyi maltillisesti maassa kävellessäni ohi ja sivulle tullessani odotti rauhassa kunnes käskyn kuuluessa suhahti istumaan. Seisomisessa ensimmäisellä yrityksessä teki niin hienon istumisen, oho ja uusiksi. Toisella kerralla tuli hieno stoppaus seisomaan, taas odotti kun kiersin takaa ja istui vasta antaessani käskyn.

Luoksari jäi ottamatta mutta otettiin pariin kertaan noutoa. Edellisillä kerroilla on hakenut innokkaasti ja oma-aloitteisesti ilman käskyä, mutta tänään tarvittiin tuplakäskyjä ja käsimerkkejä. Luulenpa että näin kuumalla ei kovin tee mieli noutaa. Kunhan koiran sai matkaan itse noudot oli onnistuneita, vain yksi tiputus jonka korjasi ja antoi kapulan käteen.

Kameraa ei ole tullut käytettyä, joten postausta värittää muutama kännykkäkuva!

Kiiminki RN 2.8.14

Melkein vuoden näyttelytauko sai loppunsa eilen. Vihdoin lähtiessäni kohti näyttelypaikkaa mukaan tuli myös oma pörrykkä, olenhan mä kerennyt melko paljon kiertää näyttelyitä turistina tämän kuluneen vuoden aikana.

Lappareille ei ollut tarkkaa alkamisaikaa, klo 11.30 alkoi suomenpystykorvat joiden jälkeen oli vielä pohjanpystykorvat ennen pörröjä. Pystäreitä oli yhteensä hieman päälle parikymmentä. Tuomarina oli Raimo M Viljanmaa, joka arvosteli melko hitaasti, mutta aika kului kuitenkin mukavasti kun hän kertoi jokaisen koiran arvostelun yleisölle. Pari tuntia saimme odotella kunnes oli pörröjen vuoro.

Pörröjä oli ilmoitettu 14kpl. Tuisku mukaan lukien valionartuissa oli kolme koiraa. Tuiskulla oli kehässä hyvin virtaa ja ravasi paremmin mitä koskaan on kehissä juossut, olin niin tyytyväinen! Seisoi kuin patsas, antoi tuomarin mitata (tulos 45cm) sekä katsoa hampaat ilman että sai älytöntä hepulikohtausta. :D Yksilöarvostelusta ERI, kilpailuluokassa sijoittui toiseksi kera SAn, tuomari olisi toivonut jämäkämpää hännänkantoa "juuresta" asti. Minä olen täysin samaa mieltä! Muuta noottia ei arvostelussa lukenut. PN-kehässä ravattiin sijalle neljä, enkä voisi olla tyytyväisempi tulokseen! Pääsi ehdottomasti näyttelykärpänen puraisemaan, loppuvuodelle on luvassa vain erkkari mutta ensivuodelle täytyy ehdottomasti ilmoittaa vähän enemmän kehäilemään.

Huomasi kyllä että Tuisku ei ole vähään aikaan käynyt tällaisen koirapaljouden seassa.. Välillä neiti syöksähteli milloin minnekkin lähelle olevaa koiraa kohti että leikitään. Vähän nostatti siis pelkoa meidän paikkamakuuta kohtaan. Eihän me olla koko kesänä tehty yhden ainuttakaan paikkamakuuta koirarivissä, olisi ehkä aika suunnata ryhmätreeneihin...

VAL ERI VAK2 SA PN4 Raimo M Viljanmaa

Hyvä liike. Kaunis nartun pää, hyvät korvat. Rungoltaan tiivis, jäntevä, oikea järeysaste. Täysi turkki, hyvä häntä.

Kuvista suuri kiitos Tarulle!

Molemmat kuvat © Taru Vallius